Aina yhtä ikävää... mutta nyt on mukana ripaus onnea... toivon niin...

Elikkäs taas tässä kävi niin... en voi pitää lupaustani ja joudun lopettamaan blogini. Tämä jahkailu on kamalaa, ja vaikka kuinka haluaisin pitää panfun lähellä, paikan jonne masennuksenikin keskellä saatoin mennä ja heittäytyä välillä ihan lapseksi, olla apuna nuremmille jutella ihanien pandojen kanssa ja viettää unohtumattomia hetkiä. Minun on pakko kertoa, että muistan vieläkin millainen päiv' oli kun aloitin panfun, muistan ensimmäisen viikkoni siellä, muistan kun tein blogini ja kuinka innoissani olin kun sain tietää että tuli kuukauden bloggarit. Silloin en edes uskaltanut unelmoida että todella minusta tulisi sellainen! Kiitos Ella ja Max :') Muistan kun sain kultapanda paketin ♥ Muistan kun tapasin ensimmäisen kerran Ellan, Maxin ja Kamarian, muistan kaikki hetket. Muistan kun tapasin kuukauden bloggarin ja olin niin innoissani :') Muistan tuon kaiken ja niin paljon muuta aina. Nuo muistot pitävät aina paikkansa sydämmessäni ja ne lämmittävät mieltäni aina! ♥ En koskaan päästä niistä irti, en koskaan irroita muistoista joita minulla on ihanista ihmisistä, ihanista kirjoituksista joissa olen ollut mukana, ihanista tapahtumista panfussa joissa olen ollut mukana! Ja se että päästän irti panfusta lopullisesti, ei tarkoita että päästäisin koskaan irti noista ihanista muistoista! Panfulla, Panfulaisilla, kaikella tällä täällä on aina iso paikka sydämmessäni. Se pelasti osan masennuksesta jonka kävin läpi. Haluan kiittää teitä KAIKKIA! ♥ :')

En ala eritellä, keitä ystävistäni kiitän, en tee listaa. Koska minusta panfusta teki parhaimman paikan ikinä kaikki panda siellä! Ilman ketään teistä, ei panfu olisi saman lainen :) Sain elää hetken julkkis unelmaani, kiitos panfun (: Jos joku kysyisi minulta suosittelisinko panfua kaikille, suosittelisin, se antoi minulle ja varmasti monelle muullekkin NIIN PALJON, ettei sitä voi korvata mitenkään. ♥




♥:llä Spindinne joka ei ikinä unohda teitä ♥ :')